Rainy Days

Aamun kaste laskeutui kevyenä huntuna kedon kukkien ylle. Ivan loi katseensa vielä kerran korkeaa ikkunaa kohden, käveli arkkunsa luo ja vaipui syvään uneen.

Tietoisuus leijui unen ja valveen rajamailla; tajuton, tajuissaan... Vaaleat luomet suljettuina, rauhallisesti hengittäen, värähdellen, kunnes kuu loisi jälleen kajonsa valkoissen arkun kanteen...

Kuin koputus, hiljainen kutsu ja silmät raottuivat. Pelko säteilee jälleen läpi ruumiin. Onko minut teljetty tänne? Kuolenko janoon? Aukeaako arkkuni kansi tänä yönä...?

Posliiniset sormet koettavat arasti arkun samettista sisäpintaa... Se aukeaa narahtaen. Helpotuksen huokaus...

Ivan kohottautuu istualleen ja ja suuntaa silmänsä huoneen toisella puolella lepäävään peiliin. Ei vieläkään kuvajaista... Vain pitkä särö kulkemassa peilin poikki, muistuttamassa päivistä jolloin hän saattoi yhä nähdä itsensä. Peili oli hyödytön; miksi hän yhä omisti sellaisen, arvottoman, hyödyttömän kapistuksen....? Mikä pidätti häntä heittämästä tuota kullattua esinettä polttouuniin..? Ivan käänsi kasvonsa pois. Aivan kuin peili olisi polttanut hänen kasvojaan.

Pehmeät, äänettömät askeleet lähestyivät salin raskasta ovea. Sade rummuttaa sormillaan ikkunoita. Myrkkysumakki tarrautuu kartanon koirkeisiin kiviseiniin yhä tiukemmin. Tuuli tempoo puiden oksia, repii armoa tuntematta...

"Joidenkin öiden tulee olla sateisia ja synkkiä... Joidenkin taas kirkkaita ja pilvettömiä", Violante kuiskasa varjoista.

Ivan nyökkää.

"Pilvien takana ovat tähdet...", Violante jatkaa.
"Ne tulevat eiin jahka sade on puhdistanut peilien pinnat..."

Ivanin selkäpiitä pitkin kulkee kylmä väre. Peili. Kullattu peili hänen huoneensa toisella päässä, punaisten verhojen kätkössä. Kummittelemassa, muistuttamassa ikuisesta rangaistuksesta...

"Emme näe itseämme peileistä, Violeante", Ivan huomauttaa purevasti.
Violanten silmät porautuvat hiljaa nuorukaisen ajatuksiin.

Mutta maksaisit mitä vain nähdäksesi itsesi vielä kerran, eikö?

Äänetön viesti leijui huoneessa kunnes hajosi ja nousi savun kanssa ylös hormiin, kohoten korkealle yötaivaalle.

Olet oikeassa, sisareni. Olet päässyt lähemmäs ajatuksiani kuin arvaatkaan...