sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Prologue

Se oli surullinen aamu. Keskipäivän aurinko paistoi kirkkaasti piirrellen pitkiä varjoja puiden juurille. Violante Rouge löydettiin hukkuneena pienestä puistolammesta, vain kaksi tuntia sen jälkeen kun hänen serkkunsa Ivan Doré oli hirttänyt itsensä hylätyn kappelin kattoon. Eikä aikaakaan kun olin kuolema kultarinnan hahmossa jo vienyt mukanaan kaikki viisi lapsukaista, joiden varalle oli kirjottu elämän vaatteeseen monet vaiheet. Mutta vain harva sai tietää, että Kuolema tyttärineen oli antanut näiden viiden palata, ja hallita kuun valaisemia öitä, yhtä elävinä, ja yhtä kuolleina kuin olivat kivet ja taivaan linnut. Tarina ei kerro miksi Kuolema soi heidän palata, mutta osan jokaisesta se piti luonaan. Tämä on tarina viidestä viimeisestä, jotka kadotimme vuosia sitten...

2 kommenttia: